On taas monen monta hetkeä vierähtänyt sitten viime kirjoituksen, ja ei niin kovin hyviä uutisia olisi ollutkaan tältä ajalta. Varsinkin viimeiset pari viikkoa on mennyt Iitun kanssa aika penkin alle, kun toissa lauantaina vietettiin iltaa Kristan ja lauman kanssa meillä, ja yhtäkkiä Iitu kävi syystä tuntemattomasta Wilman kimppuun ja sai aikaan aika paljon tuhoa. Se loppuilta ja alkuyö vietettiinkin sitten eläinlääkäriasema Hertan päivystyksessä, missä Wilma paikattiin kahdeksalla tikillä, ja leuka parsittiin kasaan. :(

Muutenkin Iitu on alkanut käyttäytyä oudon vihamielisesti Suloakin kohtaan, onneksi vain silloin, kun on ruoka-aika. Jouduin ostamaan siis Iitulle kuono"kopan", joka laitetaan tästä lähtien päälle aina, kun laitan niille ruokaa kippoihin, ja kun Kristan koirat, tai siis lähinnä Wilma tulee kylään.
Tosi harmi, että joutuu turvautumaan moisiin keinoihin, mutta eipä tässä nyt muukaan auta, on sen verran kokoa ja voimaa tytöllä, että jälki voi olla todella pahaa!

Viime keskiviikkona Wilman haava alkoi vuotamaan, ja leuan alle kerääntyi huisin näköinen nestepussi, joten paineltiin taas takaisin herttaan. Otin Sulon mukaan, ihan vaan tottumaan siihen odotushuoneen hälinään, ym. mutta kävikin niin hassusti, että siellä oli yhdellä potilaalla ilmeisesti kennel-yskä, ja jokin bakteeri, joka sitten tarttui myös meille, ja viikkoa myöhemmin jouduttiin Iitun ja Sulon kanssa sinne päivystykseen. Molemmilla oli kuumetta, yskivät, ja lisäksi Iitu oksenteli limaa. :/
Koska Iitun verikoe näytti, että tulehdusarvot oli vähän koholla, saatiin molemmille koirille tulehduskipulääkkeet, ja antibioottikuuri, mikä kustansi sitten mammalle 175eur! Perskule.
Nyt ollaan riehumiskiellossa -taas.
Energiaa kasaantuu päivä päivältä enemmän, ja kohta varmaan kaatuu seinätkin kotona, kun ei päästä puistoon purkamaan paineita ainakaan vielä pariin viikkoon jälkitautien ja tartuntavaaran takia.