On mennyt taas ikuisuus sitten viime kerran, ja onkin tapahtunut paaaaaaljon.
Päällimmäisenä mielessä tietenkin Sulon tassuparka, johon ommeltiin tikit tuossa viime viikon lopulla. Tapahtui siis niin, että minun ollessa töissä Sulo oli tiputtanut kahvikupin lattialle, ja saanut sen halkeamaan. Puolet kupista oli kierinyt sohvan alle, josta se sitten piti kaivaa pois, ja niinhän se terävä kulma viilsi tassuun ison haavan, anturan viereen. Kun tulin kotiin oli näky karmaiseva!
Verta oli JOKA PAIKASSA! Näytti ihan kun joku olisi teurastettu sisällä, lattialla oli verisiä jälkiä ja lammikoita, seinillä verta, sohva ihan veristen jälkien peitossa, hui!
Silloin oli Sulon tassun haava jo tyrehtynyt, joten ei lähdetty heti lääkäriin..
Aamulla kun olin valmistautumassa työpäivään se kuitenkin repesi uudestaan Sulon riehuessa, ja jouduin ilmoittamaan pomolle, että on lapsi sairaana :(
Käytiin Kristan kyydillä hertassa (TAAS!) ja siellä Sulo sai unilääkkeet, ja haava ommeltiin kiinni.
Nyt on jo ihan hyvässä kunnossa tuo tassu, kontrollikäynti ja tikkien poisto on ensiviikon lopulla, jonka jälkeen ei toivottavasti tarvitse enää viritellä sukkia, pusseja, ja tossuja toisen jalkaan :D

Iitu se vaan on leikkauksen jälkeen muuttunut aika erinaiseksi, tullut paljon häijympi akka. Harmi..
Jos olisin tämän tiennyt, olisin kyllä valinnut toisin silloin, kun märkäkohtu koetteli. :/

Meidän perheessä on liian paljon agressioita. Iitu ja Sulo murisee toisilleen nyt vähän väliä, ja ihan ilman syytä. Tai sitten syy on jotain, mitä ei ihminen voi ymmärtää.. Sulolla on selkeä uhma-ikä, mutta en oikein uskalla antaa niiden selvittää keskenään noita ongelmia, kun oon kerran nähny mitä Iitu voi saada aikaiseksi.. En tiedä millä tämänkin ongelman sais ratkottua.. 

Taas mennyt hetki jos toinenkin sitten viime kirjoittelun, mutta oikeastaan mitään kovin kummallista ei olekaan tapahtunut tässä välissä.. Puistoilemassa ollaan käyty suhteellisen ahkerasti, viimeksi eilen illalla.
Vähän harmittaa, kun Iitun ja Wilman suhde rakoilee vieläkin sen verran, ettei toivoakaan, että voitais samalla autolla matkustaa puistoon, taikka että voitais koko lauma olla rennoin mielin puistossa. :(
Iitu kyllä puistossa osaa käyttäytyä, mutta Wilma on niin paniikissa, ettei uskalla liikkua, eikä siinä ole sitten mitään järkeä toista pelotella..  Sitten taas samaan autoon ei enää uskalla ilman Iitun kiinni sitomista, sillä viimeksi Iitu aloitti murinan heti!
Tosi pöhköä.
Sulo se kasvaa koko ajan, mutta silti siitä taitaa jäädä isänsä kaltainen "minimies" sillä puistossa oli viime viikolla 10kk ikäinen nöffin pentu, jonka rinnalla Sulo näytti ihan taskupuudelilta!!! :D
Nyt sitten töihin!

Näyttää jo huominen paremmalta, molemmilla haukuilla on flunssan oireet kadonneet, eli kennelyskä ei ollut kyseessä, mikä lie böbö iskenyt sieltä vastaanotolta. Nyt onneksi on lapset taas kunnossa, ja energiaa piisaa vaikka kolmeen pieneen kylään! Pitää kuitenkin varan vuoksi pysytellä vielä vähän aikaa karanteenissa, ettei vaan tartuteta muihin mitään tauteja, oli sitten mikä tahansa!

Iitukin on alkanut vähän suvaitsemammin käyttäytymään Suloa kohtaan, eikä poksahtele turhia. Onneksi!
Mamma sai hienon uuden kamerankin, tässä testiotoksia:

Iitu korva tarkkana x)


Sulo kieli pitkänä



IIIIIIISO poika